Sõrven päiväkirjassa Gusse saarnasi sunnuntaina väkevästi kaiken suku- puutosta ja todettava on, että blondi & allekirjoittanut veisaamme samaa virttä:
”Kuu on marras ja aatos niin harras / Meri kun tyhjä on, päätyy staijari lepohon”
Juho hiipui pois jo lokakuun lopulla, juuri ennen rissa-massaa, vaan eipä tuo paljosta muusta paitsi jäänyt . Tänään oli kauden toistaiseksi heikoin muutto (merellä yhteensä 216m). Syyskuun 24. - 2.11. staijattiin koko valoisa aika, mutta tänään annettiin vihdoin periksi ja pidettiin keskipäivällä parin tunnin tauko. Marguskin häipyy lähipäivinä, minä maanantaina.
Marraskuun kolmen ensimmäisen päivän aikana ollaan tavattu 93 lajia. Eilinen olisi jäänyt tylsänpuoleiseksi, ellei illalla olisi mereltä saapunut ensin piekana, sitten sinisuohaukka ja viimein hämärissä vielä koskikara. Tänään uusia olivat riskilä ja kangaskiuru kärjessä, pyy metsässä sekä taivaanvuohi, pikku-uikku ja kuningaskalastaja Haversissa. tip
Porhalsimme Opelissa kohti kuuraista aamunsarastusta. Näimme pitkästä, pitkästä aikaa, kuinka aurinko hiipii esiin männikön takaa. Vesilinnut lentelivät levottomina ristiin rastiin merellä ilman suurempia muuttohaluja. Ensimmäinen oleellinen havainto olikin päivän iloisin yllätys - helmipöllö saapui mereltä harmaalokit kimpussaan - samaa reittiä, kuin hiiripöllö aiemmin syksyllä.
Pian Margus alkoi höpistä jotain jostain oudosta pikkulokista ja katsahdimme lintua hieman tarkemmin, ihan selvä nuori pikkukajava muutolla W. Margus tuuletteli aikansa, joi pinnakahvit ja lähti sitten niitylle komppaamaan. Jäin yksin staijaamaan, ja eikös saman tien kuvaruutuun ilmesty 18 rissan parvi. Vedin pari kertaa syvään henkeä ja aprikoin aikani, että mitähän tässä oikein kirjaisi lomakkeelle. Kun sitten seuraava kajava pysähtyi ihan viereen kaartelemaan, tuumin, jotta OK, tänään niitä menee, ei syytä huoleen.
Pikapuoliin Ukukin ilmestyi kärkeen ja sai hetimiten Eestinpinnan kalju- kajakaksesta. Vielä kun niemen ohitti a4juv ja muutama yksittäinen, saatiin päivän rissa-summaksi komeat 7a27 juv W. Muita havaintoja tänään olivat 2 tiellä taapertavaa tunturikiurua ja 2 vuorihemppoa. Illemmalla tuuli laantui ja alkoi kuulua tilhien sirinää, pulmusten kilinää ja kaakkurien lumoavaa laulantaa. Poistuimme paikalta ja palaamme asiaan aamulla. tip
Eesti Päevaleht projektista: http://www.epl.ee/artikkel/481185
Eestin bongarit kokoontuivat viikonlopuksi Tuksiin. Virallisen ohjelman jälkeen nähtiin matkakuvia Armeniasta ja Perusta. Itse kerroin projektistamme, Jände piti kuvakisan ja Juho sen voitti (Margus lähti väenpaljoutta karkuun). Aamulla kärjessä oli väkeä kuin pipoa.
Viikonloppu oli tietysti erikoinen - kuvissa näkyy rutiinipäivä, jolloin blondi esiintyy tiedotusvälineissä, jr. komppaa ja tip katselee omaa kuvaansa sillä aikaa, kun levä-äijä & koiransa hoitavat staijauksen. tip
Päivän tarina liittyy määrittämisen ongelmakenttään. Juttuhan alkoi siitä, kun löysin kaukaa väreilystä kummallisesti lentelehtivän linnun, joka saman tien hyppelehti pois kuvasta. Minuuttia myöhemmin samalla kohdalla syöksähteli saalistava iso-falco.
Falco vaikutti isolta, ruskealta ja pitkäpyrstöiseltä (ehkä aavikkohaukka?). Yritimme määrittää petoa. Jahti edistyi meitä kohti ja saalislintukin alkoi hahmottua: kahlaaja, keskikokoinen, alta valkoinen, selkä ruskeahko, kainalot valkoiset, pitkä nokka, yläperä valkoinen, selässä ei kiilaa ja lisäksi pitkät, pyrstön yli ulottuvat jalat. Keskityimme määrittämään sitä (amerikanviklo??).
Linnut olivat vielä 2km:n päässä merellä, kun haukka nappasi kahlaajan ja lähti tulemaan rantaa kohti. Se sai saman tien peräänsä 10 harmaalokkia, jotka näykkivät sen siipiä ja pyrstöä ja ryöstivät lopulta saaliinkin kynsistä. Kuollut kahlaaja lätsähti mereen, jossa argarit heti repivät sen kappaleiksi. Falco oli väsynyt ja lensi tympääntyneenä raskain siivin rantaan puuhun istumaan. Tässä vaiheessa emme tienneet kummankaan linnun lajia. Melko nopeasti selvisi, että puussa istui nuori muuttohaukka, mutta kahlaajaa ei vieläkään ole määritetty.
Eilen huomasimme, että halli söi telkän ja elokuussahan harmaalokit pistivät poskeensa pari käpytikkaa. Vaikkei tikassa ehkä laktoosia olisikaan, luulisi sen silti aiheuttavan vatsavaivoja. tip
Aroharmaalokki (2-kv) Põõsaspea 8.10.2009
(T.Pettay, M.Ellermaa, foto J.Könönen)
Kyllä lokakuu on mukavaa aikaa. Tänään herättiin ensi kertaa ajoissa ilman herätyskelloa. Hiiri rapisteli ruokakasseja ja meni sitten herättämään Marguksen. Sitä sen ei olisi kannattanut tehdä, sillä se sai pitkällisen kamppailun päätteeksi pölynimurista päähänsä ja lojuu nyt raatona pihalla. Margus innostui saman tien suursiivoukseen ja tästä täytyykin väistää…
tip
Hanhia on odoteltu vaihtelevin asentein jo jonkun aikaa. Seplut kelpaa (kelpasivat) kaikille, ansereita ei kuulemma nähdäkään ja joku taisi äänen toivoa valkkarimassan ohitusta jostain kaukaa kaakosta. No, seplumassa on kaiketi mennyt ja hienostihan kertyivät (yht. jo 70 000) Põõsaspealle, muista lajeista ei tullut vielä tänäänkään ratkaisevia tietoja. Odotellaan…
Huomiseksi luvattiin pientä myteriä, ehkäpä koppi kestää vielä tämän loppusyksyn. Illaksi täytyy kaivaa kahluusaappaat esiin, televiisiossa luvattiin vedenpaisumus. Toivottavasti matalapaine matkaa hyvää reittiä itään ja tuo meille lähiaikoina aulit.
Juho
Puolukkapiirakan leivottuani, suihkun käytyäni ja jokailtaiset Kummelit katsottuani siirryn näin juohevasti kirjoituspöydän sfäärien ääreen.
Ensin pari ilmoitusasiaa: Arne Tennisberg on töissä Ruotsissa ja varauksia hoitaa Meelis numerossa +372 5811 7472 (eesti, englanti). Toinen paikallinen yrittäjä Tarmo Tuisk kävi kärjessä kertomassa Spithamnin ja Dirhamin välissä olevasta vuokramökistä. Emme ole paikkaa katsastaneet, mutta halukkaille puh.no on 5065 688.
Suomen ja Eestin viime päivien hanhirynnäkkö on jättänyt meidät kylmästi kylmäksi. Kuluneen viikon aikana osui kohdallemme yli 60′000 sepelhanhea, mutta muita hanhia vain vähän. Sen sijaan olemme ihastelleet kaakkuri- ja lapasotka-parvia. Allikin aloittelee, päiväsummain jäädessä kuitenkin vasta muutamiin tuhansiin. Ilman viileneminen aiheutti merelle vakavaa väreilyä, joten näemme lintuja vain läheltä. Kaikesta huolimatta määritimme tänään neljä etelänkiislaa - varsin paljon näin syyskuussa. tip
Välillä sataa, välillä väistyvi paiste auringon ja saapuvi yö valoton.
Tringa-verkossa ennustettiin viikolla jotain sentapaista, kuin: “Vienalla viilenevää, tuuli pohjoisen puolella - on mahdollista, että arktinen muutto viimein alkaa”. Me täällä hieman hymyilimme, kun ollaan sentään jo laskettu 1.2 miljoonaa arktista muuttajaa viimeisen 12 viikon aikana. Vaan kyse olikin Tringan alueesta (50 km meistä pohjoiseen), joten pitää yrittää ymmärtää.
Eipä olla täälläkään juuri nautittu syyssäästä. Ilma on lämmin ja aurinko paistaa, ei nyt ihan 12 tuntia päivässä, mutta enimmäkseen kuitenkin. Ruokavalio tosin kertoo missä mennään, kun joka päivä tarjolla on sienisoosia ja puolukoita.
Tänäinen päivä toi sitten tännekin syyslinnut, kaakkureita runsaasti (1000m), tukkakoskeloita rutkasti (890m) ja sepelhanhiakin yllin kyllin (18 000m). Ruokkilinnut ovat taas tulleet esiin ja oudossa valossa päivän pilviverhon alla meni 2 alumiininhohtoista etelänkiislaa. Iltasella nähtiin ensipiekana ja mereltä tuli vielä jopa hiiripöllö.
tip
p.s. Hannu tiedotti Salmesta kovaa pl-muuttoa, tietysti pohjoiseen, ja näköjään peipot aloittelevat myös Sõrvessä.
Kesän lokit, tiirat ja kahlaajat ovat viimein jättäneet meitin ja seuraava kuukausi lasketaan syksyn sorsia, hanhia ja Gavioita. Miljoonan muuttajan raja saavutettiin pari päivää sitten ja nyt koetetaan saada kasaan vielä toinen mokoma. Haapanoita on toistaiseksi mennyt vaisun laisesti, joten lopullinen tulos jää allien ja hanhien harteille.
Tukkakoskelon sekä ruskeiden mustalintujen päämuutto on käsissä ja kuikka, kaakkuri, haapana sekä lapasotka ovat vahvasti tulossa. Ensimmäiset valkoposki- ja sepelhanhet on nekin nähty. tip
Aamu alkoi enteellisesti - ulos majapaikasta klo 7.00 ja samassa hetkessä peippoparvi painaa kohti pohjoista Tehumardin kohdilla. Ajaessa Salmeen matkalla tulee vastaan erinäköistä ja -kokoista PL-parvea. Lyhyt pysähdys pellon laidassa, Salmen itälaidalla. Peippoja, istejä, rautiaisia, pikkurastaita jne. matkaa kohti pohjoista - mikä on jopa hieman outoa, sillä tuuli on kuitenkin melko heikko pohjoinen/koillinen. Muuttoreitti kulkee kuitenkin tiukasti nieman itärannalla, tien päällä ja siitä jopa rantaan, osa linnuista menee tosin itäisimmän pellon päällä. Lyhyt staijaus ja siirtyminen Salmen länsilaidalle, Aristelahden rannalle Kaukatomaan.
Aristelahden rannalla lennetään sitten puolestaan tiukasti kohti etelää/lounasta - lajisto tyypillistä syyskuun puolivälin linnustoa, eli pitkälti samaa kuin nieman itärannallakin. Tosin muutama oleellinen poikkeus. Täällä ei mene pikkurastaita - ja kuten myöhemmin saan havaita, niin täältä puuttuvat myös fyllarit, taskut tai esim. mustarastasparvet. Peippo-/PL-virta kulkee aivan Salmen länsirannan tuntumassa ja melko korkealla - todennäköisesti jonkin ajan kuluttua näkyvä muutto katoaisi lintujen ottaessa korkeutta. Otan kymmenen minuutin tilannestaijin ja siirryn torniin, päivän pääteeman pariin.
Tornissa alan seuraamaan Salmen itärannan tilannetta tarkemmin - joka tarkoittaa käytännössä laskemista. Tosin ennen lukuihin menemistä lienee syytä huomauttaa, että Salmen keskellä ei mene käytännössä mitään - länsirannan linnut tulevat luoteesta/pohjoisesta (muutto ohjautuu siten Sörven niemen tyvellä) ja itärannan linnut tulevat puolestaan etelästä ja osin jopa lounaasta.
Otan kolmen minuutin PL-otoksia (poislukien kiurut, pääskyt ja pikkurastaat, joista viimeksi maininut eivät kai pikkulintuja olekaan). Ensimmäinen klo 7.30 alkaen ja tulos 100m/3min. Seuraavissa otoksissa määrävät kasvavat tasaisesti ja muutto saavuttaa huippunsa hieman yhdeksän jälkeen - otoksissa muuttavien lintujen lukumäärä 400-500 lintua/3 min. Kaikki siis pohjoiseen. Hieman kymmenen jälkeen meno alkaa hiljenemään ja klo 11 on jo aika vaisua. Ei tosin myöskään juurikaan tuule. Luvut päätyvät muuten Hatikkaan, kunhan ehdin laskemaan…menee varmaan ylihuomiseen.
Peippo-/isti-/rautiainen-/metsäkirvinen muuton seassa menee sitten kaikkea muutakin. Pikkurastaat tuli jo mainittua, närhiä ja käpytikkoja menee myös melko säännöllisesti. Näiden lisäksi esim. fyllareita, kivitaskuja, mustarastaita, tiaisia ym. lajistoa tulee metsää pitkin tornin kohdalle, osa uskaltaa lähteä pellon yli, osa jatkaa puolestaan metsäreittiä kohti itärantaa. Menoa ja ääntä riittää! Mustaleppälintu laulaa rakennuksella - siis tämähän on kevät! Kiuruja ja kangaskiuruja muutaa myös jonkin verran, pääosin vasta puoli kymmenen jälkeen tosin. Suunnilleen samaan aikaan loppuu puolestaan pikkurastasmuutto.
Kymmenen paikkeilla tapahtuu myös eräs toinen muutos - niemelle ilmestyy yksi muuttovirta lisää. Mainittu virta menee pääosin niemen keskellä, muuttosuunta on etelä ja tulosuunta koillinen. Kaiken järken mukaan kyseessä ovat aamulla pohjoiseen menneet linnut, jotka ovat kohdanneet jonkin päätepisteen, jossa on pantu jarrut päälle ja tehty käsijarrukäännös. Tämä muutto menee myös pääosin selvästi korkeammalla kuin itärannan meno - joka johtuu tosin toki siitä, että vastatuuleen on kivempi lentää matalalla. Kyseinen virta heikkenee ennen puolta päivää ja sen jälkeen lintuja muuttaa enää pohjoiseen. Kyllä - peippomuutto kiihtyy hieman puolen päivän jälkeen ja poistuessani tornista klo 15 peippoja matkaa sitkeästi ja tasaisesti kohti pohjoista.
Lisäyksenä vielä, että petoja meni ihan kivasti, esim. suohaukkoja, nisareita ja perniksiä. Parhaana vanha pere, olta puuttui vasemmasta käsisiivestä about 3. ja 4. käsisulka. Näkyikö kyseistä lintua muuten Sörvessä? Lopuksi vielä se oleellinen kysymys: mistä nämä linnut tulevat ja miksi kääntöpaikka on ilmeisesti kaukana Salmesta pohjoiseen? No pirustako minä sitä tietäisin!?
Armoton spelukointi ja datan analysointi on tosin vasta alkamassa aiheen tiimoilta..
Hannu
















